Olen tavannut ihmisiä jotka eivät ole psykoosissa mutta eivät silti pyöri täysillä. Sellainen ihminen on pelottavampi kuin psykoottinen ihminen. Psykoosissa todellisuuden taju hämärtyy ja psykoottinen ihminen on harvoin väkivaltainen. Hän päinvastoin on hyvin peloissaan ja käpertyy itseensä. Sitten taas ne ihmiset jotka eivät pyöri täysillä... Heitä on kaikissa ammateissa, valitettavasti usein heitä löytää psykiatriselta puolelta ja yleensäkin hoitoalalta. Heissä ei helposti tunnista mielenvikaisuutta koska vertaistensa seurassa he osaavat esittää hyvinkin täyspäistä ihmistä mutta todellisuudessa he tekevät sellaisia asioita joita mieleltään tasapainossa oleva ihminen ei tekisi. Venäjän presidentti on yksi loistava esimerkki siitä miten psyykeltään sairas ihminen pääsee asemaan jossa saa niin paljon vahinkoa aikaan. Sellaisten ihmisten vanhemmille haluaisin sanoa joiden lapsi sairastuu psykoosiin ja jotka häpeävät lapsensa sairautta: teillä ei ole mitään syytä hävetä. Monet psykoosin sairastaneet ovat fiksumpia kuin ihmiset joilla ei ehkä ole diagnooseja mutta muuten ovat kovettaneet sydämensä eivätkä tunne empatiaan viittaavaakaan. Sadismi on sairautta, kaikki sadistit eivät vaan koskaan päädy hoitoon. Sehän siitä niin pelottavaa tekeekin että ulospäin he näyttävät ns. normaaleilta ja saattavat olla auttajan asemassa mutta todellisuudessa eivät auta yhtään ketään, päinvastoin. Tällaisia ihmisiä usein ihannoidaan koska he tekevät kaiken niin taitavasti ja huijaavat ihmisiä luulemaan että ovat hyväntekijöitä. Avustustyössä on valitettavasti tällaisiakin ihmisiä. Kannattaisi kuunnella vaistoaan jos joku näyttää tekevän hyviä tekoja mutta sinulla on silti tunne että se ihminen ei ole sitä miltä vaikuttaa. Itse en ole aina kuunnellut sitä vaistoa ja olen joutunut ikäviin tilanteisiin. Parempaa itsetuntoa ja luottamusta omiin kykyihin toivon kaikille.